Bonjour!

Kotiutuminen uuteen kotiin voi alkaa, sillä olen saapunut Saint Étienneen (en edes eksynyt pahemmin ja sain uusia tuttavuuksia matkani varrella). Matka oli pitkä ja vaivalloinen näin ensikertalaiselle, varsinkin kun piti puhua koko ajan ranskaa! Siis sitähän olen tullut tänne oppimaan, mutta aluksi se on todella rankkaa... Lennosta, metrosta ja TGV-luotijunasta selvittyäni olin erittäin iloinen siitä, että minua oltiin vastassa autolla ja tiesin pääseväni pian uuteen kotiini. Tuutorini kertoi ajomatkan aikana kaupungista ja vähän muutakin, mutta pakko myötää, etten kaikkea ymmärtänyt... Paitsi että tuutorin sanoista luulin ymmärtäneeni, että ensimmäinen päivä olisi vapaa, mutta kämppikseni oli eri mieltä... Missä ovat kunnon lukujärjestykset, aikataulut, ja muut mustaa valkoisella-jutut, jotka meillä Suomessa ovat niin itsestäänselvyyksiä ja jotka annetaan heti kättelyssä (tai kuten täällä olisi heti poskisuudelmissa)..?

Asunto on yhteisiltä tiloiltaan melko suuri, mutta oma pikku kammarini on aikast pieni, varsinkin kun Porissa ehti jo tottua siihen, että koko asunto on ihan oma! Ikkunoita koristaa kalterit, johtuen siitä, että asunto sijaitsee maan tasalla ja vilkkaan kadun suuntaisesti... Koskakohan menee hermot, että ei näe auringonvaloa kuin pikkuisen tai siihen, että kun verhot kiskoo ylös, on heti porukka kyttäämässä sisälle? Täällä minä kuitenkin aion viettää elämästäni seuraavat neljä ja puoli kuukautta, opiskellen ja toivon mukaan reissatenkin. Ja eiköhän tuostakin sopesta saada kotoisa Muumi-kalenterin ja muun krääsän avulla!

Isäni sanoja lainaten :"Se Ranska taitaa ollakki aika vekkuli paikka". Ja kyllä, ensivaikutelmani on juuri sama, tämä tuntuu todella vekkulilta paikalta :D