Tänään ollut kämpän tarkistus sujui kivuttomasti ja kaikki oli ok, kuten siis pitikin olla ja huomenna saan hakea panttini pois. Kamat on melkeinpä kaikki jo pakattuna, meikkilaukkua ja hammasharjaa lukuunottamatta, koska niitä tarvitaan vielä! Voin kuulkaas kertoa, että vaikka sainkin tuon matkalaukkuni kiinni, painaa se kuin synti! Osan kamoista heitin ihan surutta roskiin, ainahan saa uutta tilalle jos tarvii :) Illalla aion ottaa vielä rentouttavan kylvyn ja juoda loput eilen korkkaamastani euron kuoharista (säästölinjalla mennään!). Huomenna kahdeksalta kouluun ja esitelmä, siitä hakemaan kansliasta rahat pois ja sitten vielä se tapaaminen nettisopimuksen takia ja juna-asemalla pitäisi olla kahdentoista aikoihin! :)

Huomenna voi olla haikea olo, mutta kyllä täällä vekkulimaassa tuli halosta päähän ihan kunnolla ja tulipahan sitä päätä seinäänkin välillä lyötyä, eli ranskaa tuli opittua varmasti enemmän kuin pelkät käytännön alkeet! On kiva päästä kotiin puhumaan taas suomea ja ottaa vastaan uusi haaste, eli tuleva viiden kuukauden harjoittelujakso! Taidetaan mennä tämä vuosi tukka putkella, vaikuttais nyt vähän siltä jo tässä vaiheessa :p

Ei tässä kai sitten muuta kuin kiitos näistä neljästä kuukaudesta, hyvinhän se ihan meni: Henna kiittää ja kuittaa, Saint-Étienne hiljenee minun osaltani nyt!

Huomenna aloitan pakkaamisen ihan toden teolla ja ajattelinpa pyörähtää kaupungillakin viimeisen kerran vähän räpsimässä valokuvia ja hakemassa haikeita fiiliksiä :D Tällä hetkellä pakkaaminen tuntuu jotenkin todella hankalalta, kun en oikein tiedä, että miten sen aloittaisi ja jännittää mahtuuko kaikki kahdeksat kenkäni ja Juholle tarkoitetut tölkkeröt nätisti laukkuun (tai siis kahteen).. Miettikääpä kun tämä neiti koittaa survaista laukkuineen tramilla (eli ratikalla) juna-asemalle, ja sieltä sompailla tosiaan jättikantamuksineen junaan! Onneksi mulla on suora yhteys Pariisiin ja istuinpaikka ekasta kerroksesta (olin siis kerrankin fiksu ostaessani junalippua ja valitsin sen alimman kerroksen ihan kamojeni takia)! Voi siinä muutama kirosana päästä, mutta ei nämä onneksi tajua mikä sammakko sieltä suusta lipsahti :D

No juu, eipä taas tänään muuta, viimeisen kerran yhdessä espanjalaisten kanssa ulos ja ne neljä kuukautta olikin sitten siinä!

Ps. Tein meidän ryhmän esitelmään niin hienot kohde-esittelyt, että muut ei meinanneet uskoa niitä mun tekemikseni, olen otettu!! :)

1. Heitän matkalaukut nurkkaan ja alan itkeä nähdessäni minulle tärkeät ihmiset

2. SYÖN! Paljon ja kaikkea, tekee mieli kebua, hesbeä, hirveä, peuraa, pannaria, pikkulettuja, läskisoosia yms yms. Täällähän ei tunnetusti osata kokata... Ai niin, ja jätskiä täytyy saada kanssa!

3. Rapsutan kisumisuja Niksua ja Nönnyä, uskokaa tätäkin aion tehdä paljon

4. Menen saunaan ja siellä korkkaan suomalaisen omenasiiderin niin että pihaus kuuluu

5. Käyn moikkaamassa rakkaita sukulaisiani

6. Ajan autolla, mutta ensin kyllä harjoittelen pihatiellä....

7. Menen parturiin (tosin vasta 29. päivä, mutta odotan sitä kuin kuuta nousevaa)

8. Koitan tottua taas siihen, että kaikki ymmärtävät ja osaavat suomea.

Noin, siinä! Tervetuloa mukava mättöviikonloppu, olen odottanut sinua jo kauan :) Vielä ennen sitä, saan kuitenkin nauttia myös Pariisin tunnelmasta viimeisen kerran.

Ps. Pieni tositapahtumiin perustuva hauska sattuma loppuun:

Aamulla kämppikseni oli menossa suihkuun.. Noh, hän tulee keittiöön ja sanoo, että suihkua vastapäätä on paljon miehiä. Hän hakee siivouskomerosta mopin. Minä kysyn, että mitä sinä mopilla... Hän katsoo minua kuin tyhmää ja sanoo ottavansa miehet pois.. Käsitän, että hän menee ikkunasta käsin sörkkimään mopin varrella miehiä pois kadulta. Menen katsomaan ikkunastani tätä jännää episodia. Ei siellä ketään ollut. Loppujen lopuksi hän häätikin kylppäristämme PÖLYÄ! :D

Täällä paistaa taas aurinkokin, ulkona on ihan tosi tosi kuuma ja taivas on pilvetön! Mutta loppuviikosta pitäis tulla taas vähän viileämpää ja vettäkin taivaalta, eli sillon  on hyvä pakkailla kamoja :) Ens viikkohan on sitten mun vika viikkoni täällä Saint Etiennessä, ja Pariisi kutsuu taas ennen kotiutumista.

Pakko kyllä todeta et aika meni ihan helkatin nopeaa, vaikka välillä tuntui että tästä ei todellakaan tule yhtään mitään! Mutta pakkohan sitä on tässä vaiheessa itseään kehaista, että selvisimpäs täällä pirun vekkulimaassa, ja jos joskus tulen takaisin, niin selviän silloinkin! Pienissä krapulahuuruissa kun tätä blogia kirjoittaa niin tulee vähän syvällisempiä ajatuksiakin ja mulla on nyt voittajafiilis, koska ihan tosi selvisin ihan yksin ihan vieraassa maassa ihan vieraiden ihmisten kanssa ihan eri kielellä, joka on mun mukavuusalueen ulkopuolella, ja silti oon saanut täällä aina kaiken mitä oon tarvinnu ja halunnu, ihan omatoimisesti. Huomioidaan myös, et oon ainut Pohjoismaalainen vaihtari täällä, eli kukaan ei oikeastaan tiedä Suomesta yhtään mitään.

Voivoi, tuntuu ihan siltä niinku tää olis nyt mun viimeinen blogini täältä, mutta ensi viikolla jatkuu vielä! 

Kokeista jäi taas vähän paha maku suuhun, mutta mitäs sitten. Ei muakaan kiinnostanut kun ei opettajiakaan. Tiedänpähän nyt kuitenkin muutaman ranskalaisen matkailuorganisaation lyhenteen (esim DIRECCTE, FNCRT ND2D etc...) ja sitten tiedän muutaman tosi merkittävän arkkitehdin jostain tuolta tuhatluvun alkupuolelta (esim. Haussmann, Le Vau ja Le Duc..). Nippelitiedolla päden sitten Suomessa! 

Oon muuten valinnut itselleni jo biisin, joka kuvaa mun kotiinpaluutani aikast hyvin: Diddyn Coming home!  I'm coming home, tell the world that I'm coming home, tasan kahen viikon päästä <3

Kyllähän sitä luettua tuli aihealueet kertaalleen, mutta pääpaino oli raskaammassa ja tärkeämmässä hommassa, eli siis nahkan kärtsäämisessä <3 Huomenna sama juttu, mikäli se aurinkoinen vaan tahtoo paistaa! 

Hmm.. ei kai sitä sitten muuta tällä kertaa, piti vaan päästä leuhkimaan ;)

Ai niin, tänään iski kaamea terassikaipuu, ja eritysesti kiwilonkeron jano iski ihan odottomatta! Sitä kesää sitten odotellessa :)

Eilen sain myös kämppikseni hyppimään ulko-ovella tasajalkaa paniikissa, kun meinasimme myöhästyä tunnilta, iik! Paniikkivimmaiselle todetessani, että mene sinä edeltä, minä osaan tulla perästä, jähmettyi hän paikoilleen ja shokista toivutuaan alkoi pyörimään oven suulla... Eikä muuten lähtenyt yksinään, vaan odotti minua. :O Tiedä sitten olisiko hän eksynyt matkalla jos olisi yksin lähtenyt :D Eilen tuo samainen henkilö töni minua jatkuvasti kaupan kassalla kärryillään, ja voi helvetti soikoon, sekös vasta kuulkaa ärsyttää kun joku koko ajan on hinuttamassa niiden hilavitkuttimien kanssa kiinni perseessä! Voin myös kertoa, että ei ollut eka kerta... -.- alkaa oikein harmittamaan tämä oma täydellisyyteni välillä, mutta ei aina viitsisi kaikkia neuvoa kun jotain pitäisi tajuta itsekin! xD 

Tänä iltana pitäisi mennä katsomaan yhtä leffaa ja huomenna on taas aikainen aamu, kun pitää 8.00 olla koululla tekemässä sitä ihanaa ryhmätyötä.. :D mutta sittenhän taas on viikonloppu, jonka pitäisi olla ennusteiden mukaan aurinkoinen ja lämmin! :)

Ens viikolla pitäis olla tenttiviikko, noh, kukaan ei tiedä meidän tenteistä yhtään mitään, opettajat sanoo että jutelkaa madame Opinto-ohjaajan kanssa ja itse madame on sitten kanssa pallo hukassa, että meidän pitäis opettajien kanssa jutella... Ja kaikkeista upeinta tässä samperin setissä on se, että madame Opinto-ohjaaja lupasi että perjantaina, siis toistan, perjantaina (kaksi päivää ennen tenttiviikon alkua) hän lähettää meille tenttien aikataulut ja muun infon!! Kiitos ihan helvetisti tästä... Mikä saakeli siinä on niin vaikeaa tehdä kahdelle vaihto-oppilaspulliaiselle jotain pilipalitenttejä? Ei täällä muutenkaan mitään järkevää opi, joten eikö ne tentitkin voisi unohtaa, varsinkin jos niitä ei viitsitä edes tehdä tai edes suunnitella aikatauluja... 

Maltan tuskin odottaa kotiintuloa, koska en siis ole moneen aikaan kuullut/ nähnyt nimeäni oikeinkirjoitettuna, täällä olen joku samperin Hena, Henne tai Ena... Juuuust, se on Henna isolla Hoolla ja kahdella ännällä! Nämäkin ovat niin tarkkoja kirjoitusasusta, niin miksi minä en olisi...

Huh, onpahan taas muuten kunnon angstausta, mutta kun on tottunut siihen, että asiat toimii, niin tälläinen kaaos ja perse edellä puuhun kiipeäminen ei tunnu oikein hyvältä (tulee tikkuja takamukseen)!

Voisin tehdä tässä pienen summa summarumin taas muistutuksena: Tämä koululaitos kusee maan perusteellisesti, ja ne ketkä täältä valmistuu eivät oikeasti tiedä mistään yhtään mitään! No okei, ehkä Ranskan maantieto ja historia on hallussa, mutta mitäs sillä tiedolla sitten teet tosielämässä? Et mitään, ainakaan jos olet ulkomaille menossa töihin.... Paitsi nämä tuskin on menossa, kun eivät osaa edes englantia... Huoh!

Angstaamisesta ihan toiseen; mulla on jo niin pitkät hiukset, että ne saa söpöille Pikku Myy-saparoille! Vielä kolmisen viikkoa saavat kasvaa miten lystäävät, ja sitten saakin tukka taas kyytiä Outin käsittelyssä (neljän kuukauden odotus palkitaan ennen vappua)! :D

Ja aamukammassa on jäljellä enää 23 aamua ;) haluaisin auringon vaan paistavan vielä useammin ja vielä pidempään, että saisin oikein kehuskeltavan hyvän sävyn iholleni ennen Suomeen saapumista! Missio Tee-kaikki-kateellisiksi on alkanut:D

Kerrottakoon ensin että loma meni oikein, oikein kivasti ja mukavasti seuran ollessa mitä parhainta (no joo, oma seurani tietysti oli huippuluokkaa, mutta tällä kertaa tarkoitan vierailevia tähtiä, eli isää, Virpiä ja Jenniä)! Pariisi yllätti taas ja uusia paikkoja löytyi jatkuvasti. Jennin kanssa käytiin Grevinin vahanukkemuseossa, ja siellä tuli nähtyä itse herrat Clooney ja Willis, MJ, Elton John, Madonna, Marilyn etc etc.. Samantyylinen paikka siis kuin Madame Tussaud, mukana oli tosin myös Ranskan omiakin ylpeyksiä, kuten Christian Dior, Gaultier ja sitten tietysti Ranskan lahjat maailmalle: Depardieu ja Jean Réno! Ja tietysti Ranskan suuret hallitsijat ja komea kaarti nykyisiä presidenttejä Putinista Obamaan, olivat löytäneet tiensä Greviniin. Käytiin myös siellä Centre Pompidoussa, ja siinä vasta oli kuulkaas ruma pytinki! Tosin olihan siellä sitten Salvador Dalia ja Picassoa jonkin verran, eli ihan mielenkiintoinen visiitti taiteen maailmaan :)

Täällä Saint Etiennen puolessa käytiinkin sitten ottamassa manikyyrit ja shoppailtiin :) myös viiniä kului vähän ja kiloja kertyi varmasti useampi lisää!

Mirkku kotiutui tiistaina, ja neiti olikin sitten ensitöikseen hajoittanut pakastimen luukun.. Ja meinasi sitten salaa vissiin kiikuttaa sen roskikseen, mutta onneksi me Jennin kanssa tajuttiin se! Noh, pakastin täytyi sulattaa, jotta luukku saatiin taas kiinni.. Jenni ja minä teimme kaiken työn, Mirkkua ei kiinnostanut ptäkääkään, eikä kiitosta ole kuulunut missään vaiheessa!!! Niinhän se taitaa hänellä kotona mennä, että mamma korjaa ja hoitaa Mirkun painaessa punaviinipäissään baanalla.... Noh, onneksi on enää alle kuukausi tätä kämppiselämää jäljellä! Muuten onkin mennyt aika tosi nopeasti ja varsinkin nyt, kun lämpötilat ovat nousseet päivisin yli 20 asteeseen, olen viettänyt melko paljon yksinäistä laatuaikaa ulkona ottaen aurinkoa (tuloksena tosi seksikkäät t-paitarajat!)... 

Ai niin, Mirkulle tuli perjantaina miesvieras, joka toi mukanaan 3 pulloa punaviiniä! Siis kolme pulloa punaviiniä!! Kahdelle!! Ja niin he sitten huitaisivat ne kolme pulloa naamoihinsa parissa tunnissa! Ja minua pidetään juoppona..... Uskomatonta!

Koulussa tehdään ryhmätyötä, jonka tekeminen on myös aika uskomatonta yritysten häiriköintiä, täällä nämä soittelevat matkailuyrityksiin ja varaavat oikeasti kaikki hotellit ja ruuat yms. ja sitten kun tehtävä on käyty läpi, niin sama rumba peruutusten kanssa! En kyllä tahtoisi olla tälläisessa häiriköinnissä yhtään mukana, meillähän tollainen on herranjumala kiellettyä, koska muuten ne yritykset ei ottaisi ketään enää koskaan tosissaan...

Brysseli oli vähän sekava ja erikoinen, uutta ja vanhaa vieri vieressä, paljon pilvenpiirtäjiä ja pukumiehiä, mutta toisaalta taas paljon myös rötisköitä ja niitä vähäosaisempia... Brysseli ei niinkään ollut minun makuuni, siellä ei vaan tullut sellaista fiilistä.. Manneken pis tuli nähtyä, vaikka ensin meinasin kävellä sen ohi, niin pieni patsas se on ettei meinaa huomata edes! Söin aidon belgialaisen vohvelin kermavaahdolla, banaanilla ja suklaakastikkeella ja kyllä oli hyvää! Myös perinteisessä belgialaisessa friteriessä kävin vetämässä aidot ranskalaiset majoneesilla naamaani, annos oli sen verran iso että jätin suosiolla melkein puolet.... 

Luxemburgiin ihastuin heti kun pääsin ulos juna-asemalta! Täällä on niin avuliaita ja kohteliaita ihmisiä; minut saatettiin bussipysäkille ja neuvottiin oikeaan bussiin, bussikuski kertoi missä jään pois ja takanani istuneet pukumiehet vielä kertoivat, kuinka pääsen oikein perille asti hostelliini! Ja tämä hostelli on todella mukava, turvallinen ja siisti, aamupala kuuluu hintaan ja kämppiksenä on latvialainen liikenainen, ei siis valittamista tai mitään aihetta pelkoon että joku tulee yöllä ja pöllii kamat. Ja itse tämä kaupunkihan on niin sympaattinen että. Löytyy laaksoa ja kukkulaa ja pikkuista virtaa, vanha kaupungin muuri ympäröi laaksossa olevia taloja ja rakennukset ovat kauniita. Kaupunki oikein henkii sellaista arvokkuutta, mutta on samalla kotoisa aukioineen ja kävelykatuineen. Tykkään! Ja ruokakin oli hyvää, olut halpaa ja kaiken lisäksi auringonpaiste ja lämmin sää kruunasivat koko komeuden. Mainittakoon vielä, että kaupunki on iltaisin todella kauniisti valaistu! Kannattaa siis poiketa Luxemburgiin jos joskus sattuu täälläpäin liikkumaan :) 

Huomenna illalla on taas aika hypätä junaan ja palata takaisin Ranskan puolelle Pariisiin muutamaksi päiväksi ja siitä sitten Lyonin kautta kotikonnuille, kuulostaa lupaavalta :D

Aamukamman piikit vähenee koko ajan, enää ei ole kuin 37 päivää kotiinpaluuseen joten tästä loppuajasta täytyy ottaa ilo irti! :D